Poikakirjoja ja tyttökirjoja?

Nelisenkymmentä vuotta sitten toimitin Kirjayhtymässä Suuret Seikkailut -sarjaa. Kirjojen pohjalla olivat todelliset henkilöt ja tapahtumat, niistä oli rakennettu fiktiivinen tarina. Kirjoittajina oli nuortenkirjallisuuden nimekkäitä kirjoittajia: Uolevi Nojonen, Arvi Arjatsalo, Kari Vaijärvi. Sarjan aloitti tanskasta suomennettu Sören Koustrupin kirjoittama Tulimaan Jim, joka kertoi Charles Darwinin matkasta Tulimaahan. Ketkä muut sitten olivat näitä suuria seikkailijoita? Matias Aleksanteri Castrén, Salomon August Andrée, Jesse Owens, Väinö Bremer, Henry Ford, Henricus Eolenius  – ja Aurora Karamzin.

Vain miehetkö ovat olleet rohkeita seikkailijoita? Vain yksi nainenko on päässyt nousemaan seikkailijoiden joukkoon? Puolustukseksi voi sanoa, että tuohon aikaankin oltiin huolissaan poikien lukuharrastuksesta. Ajateltiin, että pojat lukevat miehistä kertovaa kirjallisuutta. Sen lisäksi tutkimukset kertoivat, että lukivaikeuksista kärsivistä suurin osa oli poikia. Väistämättä mieleen nousevat kuitenkin menneiden aikojen poikakirjat, joissa Kilu ja Pertsa, Vinski, Mökö ja Luru ja monet muut riehakkaat pojat toimivat päähenkilöinä. Tyttöjen ollessa taustalla tai osallistumassa poikatyttöinä.

2019-luvulla tuskin tällaista sarjaa kirjoitettaisiin, sukupuolittunut ajattelu kirjamaailmassa ei kuulu tämän vuosituhannen trendeihin. Pienoinen epäilys kuitenkin hiipii mieleen, kun kirjakaupassa silmä osuu kirjoihin Iltasatuja kapinallisille tytöille, Sankaritarinoita tytöille, Minna! – Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Minna Canth –teos myös aloittaa Suomen supernaisia -sarjan. Onko kyseessä uusi Vihervaaran Annojen, pienien runotyttöjen, sanavalmiiden Tiinojen, modernien Seljan tyttöjen uusi tuleminen? Eivätkö edellä mainitut ole Peppi Pitkätossun ja Ihmemaan Liisan kanssa jo raivanneet tietä leveäksi kaikkien kulkea?

Oikeastaan rupesin pohtimaan asiaa vasta, kun ollessani Saksassa lasten- ja nuortenkirjailija Marja-Leena Lembcken vieraana aikani kuluksi selailin kirjallisuuslehtiä. Insel-kustantamo on kääntänyt saksaksi naisista kertovan kirjasarjan Little People, Big Dreams. Mainos kertoo kirjoja myydyn ympäri maailmaa jo kaksi miljoonaa kappaletta. Kenestä kirjat kertovat? Pienistä ihmisistä, joilla oli suuria unelmia – naisista. Amelia Earhart, Marie Curie, Coco Chanel, Rosa Parks, Frida Kahlo, Anne Frank. Kiinnostavaa. Kyse ei siis ole vain suomalaisesta ilmiöstä. Iltasatuja kapinallisille tytöille on saavuttanut sekin suurta suosiota maailmalla. Se on käännetty 40 kielelle, ja sitä on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta. Saksassa siitä on otettu juuri 15. painos.

 

Onko tämä nyt suurenkaan pohdinnan arvoinen asia? Kyllä on. Noin suuri menekki pistää ajattelemaan. Lähestymistapojakin on useita. Jatkuvasti on esillä naisen euron suuruus, erilaisten hallintoelimien sukupuolijakauma, naisjohtajien arviointi miehisiä mittapuita ja sanontoja käyttäen. Täytyykö naisten siis aina uudestaan ja uudestaan lunastaa paikkansa? Ovatko kirjat kirjoitetut pönkittämään tyttöjen itsetuntoa? Toinen näkökulma on hyvinkin arkinen. Opettajana koulussa mietin usein, miten saan pojat tajuamaan, että tyttö päähenkilönä ei pilaa kirjaa – korostamatta sukupuolijakoa. Nyt koulutyön jättäneenä painin aivan saman kysymyksen äärellä: miten vakuutan lastenlapset lukemaan kirjoja täysin riippumatta päähenkilön sukupuolesta? Tarjoan siis tytöille vahvoista naisista kertovaa kirjallisuutta ja pojille samaa kirjallisuutta osoittamaan, että kyllä naisissakin löytyy? Myönnän heittojeni olevan turhankin yksinkertaistettuja.

Kolmas lähestymistapa pohtii, onko lasten- ja nuortenkirjoissa ylipäänsäkin näkyvissä edelleenkin kymmeniä vuosia vanhat rooliasenteet. Süddeutsche Zeitung käsitteli kysymystä artikkelissaan 14.1.2019 otsikolla Siniset kirjat, rosat kirjat.  Kirjoittaja tuli siihen tulokseen, että näin edelleenkin on. Ja juuri tätä lähestymistapaa kannattaisi pohtia laajasti ja kiihkotta ja miettiä, miten lisääntyvä rohkeista naisista kertova kirjallisuus tähän väittämään istuu ja miten tämä kaikki näkyy kirjallisuuden opetuksessa ja lasten/nuorten lukuhaasteissa. Ja ensisijaisesti pohtia, pitääkö väittämä paikkansa.

Kaisa Lange