Kesällä 2021 eräs lastenkirjallisuuden ystävien lukupiiri kokoontui keskustelemaan Anja Portinin teoksesta Radio Popov. Oheinen kirja-arvio on koostettu näiden keskustelujen pohjalta. Radio Popov palkittiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla vuonna 2020. Anja Portin luki katkelman kirjastaan myös Pro lastenkirjallisuuden joulukalenterissa (klikkaa tästä).
Anja Portinin taianomainen seikkailusatu Radio Popov (2020) kertoo yhdeksänvuotiaasta Alfredista, joka elää yksin kiireisen isän reissatessa ympäri maailmaa. Eräänä yönä Alfred nukkuu eteisen lattialla, kun postiluukusta kolahtaa epätavanomaista postia: voileipä, villasukat ja omena. Alfred ryntää postia kuljettaneen Hiipparin perään, ja hänen elämänsä muuttuu kertaheitolla. Hän saa kuulla olevansa Unohdettu lapsi, jolla on erityinen kyky tuoda iloa muiden Unohdettujen lasten elämään.
Radio Popovissa käsitellään raskaita teemoja, kuten yksinäisyys ja vaikeat perhesuhteet, mutta kirjan tarina on ihastuttava ja lämmin. Raskaiden teemojen vastapainoksi kirjassa kuvataan ystävyyttä sekä pyyteettömän hyviä tekoja. Teoksessa kuvataan hyvin lempeällä tavalla erilaisissa tilanteissa olevien lasten elämää. Radio Popovin Unohdettujen lasten vanhempia ei esitetä pahoina tai huonoina ihmisinä, vaan heitäkin pyritään ymmärtämään. Ajatus Unohdetuista lapsista on surullinen, mutta kirja toisaalta tuo esille sen, että yksikin välittävä aikuinen voi riittää. Kirjassa esiintyvät Herkkäkorvaiset aikuiset ovat hyväsydämisiä, avuliaita ja turvallisia. Todellisessa elämässäkin on aikuisia, kuten sosiaalityöntekijöitä ja opettajia, jotka auttavat lapsia silloinkin kun omat vanhemmat eivät heistä pysty huolehtimaan.
Kirjassa on taianomainen tunnelma ja hitunen fantasiaa, mutta toisaalta paljon arkisuutta. Fantasia-elementit tuntuvat tärkeiltä alleviivaamaan sitä, että kyseessä on kuitenkin satu. Hillopurkkeja ei putoile yleensä kenenkään postiluukusta, vaikka se ihana ajatus olisikin. Kirja sopii hienosti etenkin alakoulu-ikäisille. Suuret ja vakavat teemat on aikuisen hyvä varautua käsittelemään lapsen kanssa. Kirja voi tuoda vahvaa samaistumispintaa, mutta toisaalta olla jopa liian rankkaa luettavaa, jos lukija itse on “Unohdettu lapsi”. Kysymykset, kuten mihin minä kuulun ja mitä minä osaan, voivat aiheuttaa suurta pohdintaa.
Teos muistuttaa monista eri lastenkirjoista Risto Räppääjästä Harry Potteriin, ollen kuitenkin ihan oma, upea tarinansa. Tarinassa on paljon Astrid Lindgrenin klassikoista tuttua lasten vahvaa toimijuutta. Vakavista teemoista huolimatta myös hauskuutta ja huumoria löytyy, etenkin Radio Popovin lähetysten muodossa. Kirjassa on hienosti ammennettu historiasta, ja kirjan lopusta löytyy ilahduttava fakta-osio. Radiolähetyksiin on ujutettu tietokirjamaisia osioita, mikä sopii tekstiin hienosti.
Kirjan kuvitukset (Miila Westin) olivat tärkeitä kertomuksen tukena ja rytmittämässä lukemista. Kuvitusten aiheet löytyivät tekstistä, eli ne eivät kerro omaa tarinaansa tai tuo suurta lisäarvoa itse tarinalle. Kuvitusten ihmishahmoista tulee hauskalla tavalla mieleen japanilaisten sarjakuvien piirrosjälki.
Aikuislukijat olivat ihastuneita Radio Popoviin, ja suosittelevat kirjaa kaikille lapsille ja aikuisille!
Lastenkirjallisuuden lukupiirin keskustelujen pohjalta koostanut Laura Lahin.