Kirja-arvio: Emilia Erfving – Kasa

Keväällä 2021 eräs lastenkirjallisuuden ystävien lukupiiri kokoontui keskustelemaan Emilia Erfvingin kuvakirjasta Kasa. Oheinen kirja-arvio on koostettu näiden keskustelujen pohjalta.

Emilia Erfvingin Kasa-kirja metsässä.

Emilia Erfvingin Kasa (2020) on sympaattinen kuvakirja. Monenlaisista asioista koostuva Kasa asuu metsässä, ja muuttuu vuodenaikojen mukana. Kesällä Kasassa pörisee ja surisee hyönteisiä, talvella siili menee unille Kasaan.

Kasassa kuvitus kuljettaa metsän tarinaa eteenpäin vuodenajasta toiseen. Kuvat ovat kerroksellisia, paljon katseltavaa löytyy kuvien etualalta, sekä metsän maisemia taustalta. Hauska seikka on metsän väritys: suomalaista metsää on tottunut katselemaan metsänvihreällä ja ruskean sävyillä kuvitettuna, joten pastellimetsä oli hauska uusi näkemys tutusta metsämiljööstä. Nopealla silmäyksellä pelkistetyistä kuvista löytyy sitä enemmän yksityiskohtia, mitä kauemmin niitä tutkii. Herkullisia yksityiskohtia ovat esimerkiksi erilaiset kasvilajit, kuten mustikat, puolukat ja kielot sekä syksyn tullen kanttarellit ja muut sienet. Kirjan ensimmäisillä sivuilla nauratti mullassa herkuttelevan madon vierestä löytyvä teksti NAM NAM. Metsän asukit ovat riemastuttavan ilmeikkäitä, kuten myrskyn silmään joutunut orava sekä lätäköitä kaihtava siili, joka oli myös monen lapsen suosikki. Itse Kasa on valloittavan suloinen pitkine lehtisilmäripsineen.

Vaikka Kasassa on tekstiä vähän, tukee se tarinan kulkua. Lyhyet tekstinpätkät paljastuvat kieleltään ilahduttavan rikkaiksi. Lauseet ovat pullollaan hauskaa kuvailua, kuten ”Kasakin on vinksallaan” ja ”madot möyrivät mullan alla” tai ”rapsakoita risuja”. Kasa osoittaa, että lyhyessäkin tekstissä voi olla hyvin monipuolista sanastoa, olematta kuitenkaan lapsille liian vierasta. Kuinka usein käytämme arkipuheessa esimerkiksi aivan tavallista sanaa silmu?

Lapset löysivät Kasasta hieman eri asioista kuin aikuiset. Lapset esimerkiksi pohtivat kovasti, mikä Kasa on ja onko sen sisällä joku. Näin ollen lievää hämmennystä aiheutti kohta, jossa siili menee Kasan sisään nukkumaan. Eräälle lapselle suuri oivallus oli, että tämä kirja onkin totta. Usein lastenkirjoissa on paljon fiktiivisiä tapahtumia, mutta Kasan tapahtumat ovatkin todellisia. Esimerkiksi huomio siitä, että maan alla on jotain, oli hämmästyttävä. Toisaalta uudet tiedot luonnosta saattoivat olla joillekin lapsille hieman epämukaviakin. Kuvat houkuttelevat pohtimaan vuodenaikojen vaihtelua ja esimerkiksi eri eläinten käyttäytymistä. Miten eri vuodenajat vaikuttavat Kasaan? Miten eri vuodenajat vaikuttavat meihin? Varhaiskasvatuksessa kirjaa voisi käsitellä läpi vuoden, ottaen sen aina uudelleen luettavaksi vuodenaikojen vaihtuessa. Kuvien tutkiminen on ehdottomasti Kasan lukemisessa tärkeässä osassa, joten kirjaa kannattaa lukea pienellä porukalla.

Kasa on ensisilmäyksellä simppeli, mutta tarkemmin katsottuna täynnä tapahtumia ja yksityiskohtia. Tämä kuvaa hyvin kirjan teemaa, vuodenaikojen kiertoa. Ilmiö, joka tuntuu niin itsestään selvältä, ettei sitä edes aina tule ajatelleeksi. Vuodenajat rullaavat eteenpäin, vaikkei niitä pysähtyisi tarkastelemaan. Todellisuudessa vuodenkierto sisältää valtaisan määrän tapahtumia, muutoksia, elämää, kaaosta ja odotusta. Tällainen on myös Kasa: sen voi lukea pikaisesti, pysähtymättä, jolloin se on mukava tarina metsässä asuvasta Kasasta. Tai sitä voi todella pysähtyä katsomaan ja tutkimaan, jolloin löytääkin valtavasti uutta pohdittavaa ja ihmeteltävää.

Emilia Erfvingin Kasa on valloittava, aina ajankohtainen teos, johon voi tarttua milloin vain ja missä vain uudestaan.

Lastenkirjallisuuden lukupiirin keskustelujen pohjalta koostanut Laura Lahin

Kasan jatko-osa Roskakasa on ilmestynyt keväällä 2021. Lasten keskuksen sivuilta löytyy molempiin kirjoihin liittyviä tulostettavia materiaaleja.