Maija Karjalainen törmäsi marketissa keltaliivijengiin. Sitten päiväkoti Topeliuksen Ville Jokinen kertoi, kuinka Helmet-ryhmä ansaitsi lukemisella suklaapalkinnot.
Marketin kassajono etenee hitaasti. Edelläni on keltaliivisten paririvi, joka juuri ja juuri mahtuu liikkumaan hyllyjen välissä. Pysähdys. Rivistön edessä kulkeva mies kerää suklaapatukoita ja puhuu ääneen. Kuvittelen hänen sanovan: Sofialle, Juliukselle, Alvalle, Otolle…
– Tupla on kaikista paras, toteaa edessäni kulkeva keltaliivinen vierustoverilleen. Ryhmän vetäjä on jo kassalla: – Sata kirjaa on luettu. Nyt on palkintojen aika.
Sata kirjaa! Mahtavaa! Tahdon tietää lukijoista enemmän. Mistä päiväkodista he tulevat, mitä he lukevat?
Parin päivän kuluttua otan sähköpostitse yhteyttä päiväkoti Topeliukseen. Kun vastausta ei kuulu, soitan. Yllättynyt mutta ystävällisääninen henkilö vastaa ja tunnistaa kuvauksesta keltaliiviset päiväkodin Helmet-ryhmäksi. Haastattelupyyntööni hän suhtautuu varauksellisesti ja päättää kysyä ensin esihenkilöltä. Ryhmän ohjaaja suostuisi kyllä kertomaan lukukampanjasta.
Esihenkilön lupa saadaan, mutta vastaukset kysymyksiini viipyvät. Päiväkodin kevätkiireet ovat tosiasia. Malttamattomana lähetän viestin toisensa perään, mutta hyvää ei odota koskaan liian kauan: Ville Jokinen vastaa ja näkee, että vastaamiseen on paneuduttu. Kiitos Ville ja Helmet. Näin toteutetaan lasten kanssa 100 kirjan lukukampanja:
Ville Jokinen, millainen ryhmä Helmet on ja miten valitset lapsille kirjat?
Ville Jokinen: – Ryhmässäni on yksitoista lasta, ikäjakauma on 2-5 vuotta. Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen parissa reilut kymmenen vuotta. Topeliuksessa olen ollut viime syksystä saakka. Ennen tätä olen työskennellyt paljon alueilla, joissa on ollut kaksikielisiä lapsia. Varsinkin näissä ryhmissä lukeminen ja kasvattajan kielitietoisuus on ollut tärkeää lasten suomen kielen oppimisen kannalta.
– Topeliuksen ryhmä on alusta saakka ollut kiinnostunut saduista ja kirjoista. Tähän varmasti vaikuttaa myös se, että olen aina pyrkinyt valitsemaan luettavaksi sellaisia kirjoja, joissa lasten mielenkiinnon kohteet tai tarpeet näkyvät. Kirjojen avulla olemme pyrkineet käsittelemään lasten kanssa vaikeitakin asioita, kuten esimerkiksi erilaisia pelkoja, muuttamista uuteen kotiin, lääkärissä käyntiä, yksin jäämistä yms. Satuja lukiessa saatamme toisinaan pysähtyä jonkin kirjassa nousseen asian äärelle ja keskustella siitä pitkiäkin aikoja.
Saavatko lapset vaikuttaa kirjavalintaan?
VJ: – Kirjoja luemme päiväkodissa jokaisena päivänä iltapäiväpiirissä lasten kanssa. Yleensä valitsen kaksi kirjaa joista lapset sitten äänestävät luettavan kirjan. Äänestyksessä käytän apuna Legoja tai muita palikoita, joista kasaamme kirjojen eteen tornit äänestyksen edetessä. Tämän jälkeen äänet lasketaan yhdessä ja harjoitellaan vähennyslaskua sormien avulla. Kirja-äänestys on ollut toimiva sillä lapset pääsevät vaikuttamaan konkreettisesti arjen pieniin valintoihin.
Luetaanko muulloin kuin iltapäiväpiirissä?
VJ: – Kirjoja lapset selailevat myös odottelutilanteissa sekä isompien lasten nukkarissa, jossa lapset eivät enää nuku. Lepohetkellä luen myös ääneen kirjaa noin 30 minuutin ajan, tämän jälkeen lapset nousevat sängyistä ja pääsevät piirtämään jonkun tilanteen luetusta sadusta. Olemme myös lukeneet satuja erilaisista asioista ja ilmiöistä ja sen jälkeen leikkineet kirjan tapahtumia. Tutustuimme esimerkiksi merirosvoihin sadun kautta. Seuraava päivänä askarreltiin merirosvolaivan lippu ja rakennettiin ryhmätilaan merirosvolaiva.
Mistä saatte luettavat kirjat?
VJ: – Päiväkodin kirjat on luettu lävitse jo moneen kertaan, joten käymme vähintään kahden viikon välein kirjastossa, joka on onneksi ihan naapurissa. Lapset saavat aina lainata päiväkodille itse yhden valitsemansa kirjan, minä valitsen ryhmän teemoihin sopivaa kirjallisuutta piireihin ja lepohetkiin. Oman kirjan viikosta olemme puhuneet lasten kanssa, mutta sitä emme ole vielä toteuttaneet. Pitänee toteuttaa sekin pian. Kirjoja tuon luettavaksi myös omien lasteni kirjahyllystä.
Tukevatko vanhemmat lasten lukemista?
VJ: – Lasten vanhemmat ovat olleet kannustavia ja innoissaan siitä, että päiväkodissa luetaan niin paljon. Olenkin painottanut vanhemmille lukemisen tärkeyttä ja kertonut siitä, kuinka lukeminen ja kirjoihin keskittyminen auttaa heidän lapsiaan esimerkiksi tulevalla koulutaipaleella. Sadan kirjan tempaus liittyikin pääasiassa siihen, että halusin tehdä lasten vanhemmille näkyväksi lukemisen tärkeyden lasten arjessa. Valitettavasti lapsille ääneen lukeminen on vähentynyt selvästi viimeisten vuosien aikana.
Onko ryhmällänne suosikkikirjoja?
VJ: – Lasten suosikkikirjoja tällä kaudella ovat selkeästi olleet Tatu ja Patu -kirjat sekä Risto Räppääjät. Minun suosikkeihin kuuluu Sateenkaarikala-kirja, joka kertoo yksin jäämisestä sekä jakamisen tärkeydestä. Myös interaktiivinen Villit pallot -kirja on ollut todella hyvä. Se sopii kaikille lapsille taaperosta kouluikäiseen. Myös Tom Percivalin tunnetaitohin sekä vaikeisiin asioihin liittyvät kirjat ovat olleet minulle ja lapsille mieluisia. Myös Muumi-kirjat ovat edelleen pysyneet kovassa suosiossa minulla että lasten keskuudessa.
(Haastattelija Maija Karjalainen, vastaukset Ville Jokinen Päiväkoti Topeliuksesta Helsingistä)