Valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää vietetään 18.3.2021. Tänä vuonna teemana on monilukutaito. Sen kunniaksi Pro lastenkirjallisuus ry:n sihteeri Susanna Gillberg avaa teemaa hieman varhaiskasvatuksen ja lastenkirjallisuuden näkökulmasta.
Lukutaito voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa kykyä osata lukea kirjoitettua tekstiä, siis kykyä muuttaa äänteet kirjaimiksi, kirjaimet sanoiksi ja sanat edelleen virkkeiksi. Sanat ja virkkeet eivät kuitenkaan jää vaille merkityksiä, jos luettu tai kirjoitettu kieli on käyttäjälleen vähänkin tuttu. Myös kirjoituksen konteksti vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme lukemaamme: onko teksti julkaistu päivän lehdessä, kaunokirjallisessa teoksessa, jaettu tekstiviestinä vai esimerkiksi ystävän sosiaalisen median tilillä. Kun mukaan otetaan tälle päivälle ominainen kuvallinen ja audiovisuaalinen viestintä, laajentuu lukutaidon määritelmä entisestään. Sosiaalisessa mediassa jaettu video tai kuva vaativat monilukutaitoa, vaikkei niissä olisi lainkaan kirjoitettua tekstiä. Monilukutaito käsitteenä kokoaa yhteen lukutaidon erilaiset näkökulmat.
Monilukutaitoa Opitaan Ilolla (MOI) -kehittämisohjelma kiteyttää oivallisesti: ”Monilukutaito on ihmisenä olemisen ja elämisen taitoa yhä kirjavammassa maailmassa. Se on taitoa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Se on taitoa suhtautua maailmaan samaan aikaan avoimesti ja terveen kriittisesti.” (Lähde: Monilukutaito.com)
Kuvakirjat ja niiden hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa on hyvä esimerkki monilukutaitoa tukevasta toiminnasta. Kuvakirjoissa teksti ja kuva yhdistyvät ja lukukokemus muodostuu niiden yhteensovittamisesta. Kuvitus tukee tekstiä ja toisin päin. Jotkut kirjat lisäksi laajenevat teknisten sovellusten (kuten Arilyn tai QR-koodit) avulla erilaisille näytöille. Sovelluksia perinteisempi toteutustapa on kirjan lukemisen jälkeen käsitellä aihetta esimerkiksi nukketeatterin keinoin – molemmissa on tavoitteena jatkaa ja laajentaa lukukokemusta, ottaa mukaan monipuolisia menetelmiä ja mahdollistaa lapsille teoksen ymmärtäminen esimerkiksi eri aistien kautta.
Opiskellessani varhaiskasvatuksen opettajaksi Helsingin yliopistossa vuosina 2009-2012 tein kandidaatin tutkielmani siitä, miten helsinkiläisten päiväkotien 4-5-vuotiaiden lasten ryhmissä käytettiin lasten kuvakirjoja. Kyselytutkimus sinänsä on jo vanhentunut ja paljon on ehtinyt tapahtua varhaiskasvatuksessa kymmenessä vuodessa, mutta uskon, että silloinen tulkintani saamistani vastauksista pitää yhä paikkaansa: lastenkirjojen käyttö päiväkodeissa vaihtelee suuresti. On päiväkoteja ja lapsiryhmiä, joissa luetaan yhä valitettavan vähän ja lähinnä silloin, kun lapsi tekee aloitteen. Tällöin lukukokemuksia syntyy vain niille lapsille, jotka jo lähtökohtaisesti osoittavat kiinnostusta satuja ja tarinoita kohtaan – ne, jotka lukukokemuksia ehkä eniten tarvitsisivat, voivat jäädä ilman. Kaikeksi onneksi on kuitenkin paljon niitä päiväkoteja, joissa lukeminen ei jää vain kirjan mekaaniseksi ääneenluvuksi, vaan sitä käytetään ihailtavan monipuolisesti osana kaikkea pedagogista toimintaa. Toivon, että näitä jälkimmäisiä on päiväkodeissa tänä päivänä suuri enemmistö.
Lastenkirjojen käyttöä pitää myös opetella (niin aikuisten kuin lastenkin). Miten kirjoja käsitellään? Missä niitä säilytetään? Onko kirjoilla päiväkodissa oma paikkansa ja ovatko ne lasten saatavilla? Kuuluvatko kirjastoretket säännölliseen toimintaan? Kirjojen kunnioitusta voidaan jo varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa opetella myös keskustelemalla yhdessä siitä, kuka kirjan on kirjoittanut. Kuka on tehnyt kirjan kuvituksen? Mitä kuvat kertovat? Voiko niistä nähdä jotain, mitä luettu tarina (teksti) ei kerro? Mitä kirjan nimi tarkoittaa? Niin ikään kirjan sisällöstä voidaan keskustella tarkastikin. Miten monin eri tavoin kirjan voisi lukea?
Näiden keskusteluhetkien lisäksi lastenkirjoja voidaan tarkastella monipuolisesti varhaiskasvatuksessa toteutettavien oppimisen alueiden kautta (ks. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet) ja ottaa avuksi ne pedagogiset toimintatavat, joiden mukaan varhaiskasvatusta muutenkin toteutetaan. Siveltimet käteen kirjan luvun ajaksi, ja teoksen tunnelmakuvat syntyvät kuin itsestään! Miten kuvakirjan tarina voitaisiin toteuttaa pöytäteatterina tai draamaleikkinä? Syntyisikö kirjan tarinasta liikuntaleikki tai musiikkiesitys? Millainen olisi kirjan äänimaisema?
Kun kirjat ovat tuttuja ja niistä keskustellaan päivittäin, lapsi oivaltaa nopeasti, että kaikilla kirjoilla on tekijä. Voisiko kirjan tehdä itse? Millainen olisi minun oma kirjani? Sadutus on varhaiskasvatuksen ammattilaisille tuttu keino lapsen osallisuuden lisäämiseksi.
Lastenkirjallisuus on kuin aarrearkku – se pitää vain avata ja alkaa tutkia, mitä kaikkea sieltä löytyy ja mitä kaikkea löytyneistä aarteista voisi keksiä!
Susanna Gillberg
Lisää monilukutaidosta:
Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton Nyt on monilukutaidon aika! -julkaisu ladattavissa maksutta täältä (PDF)
Lataa Maija Hurmeen kuvittama Nyt on monilukutaidon aika -juliste täältä (PDF)
Kumpulainen, K.; Sintonen, S.; Vartiainen, J.; Sairanen, H.; Nordström, A.; Byman, J. & Renlund, J. (2018) Kurittomat palaset. Monilukutaitoa opitaan ilolla. Helsinki: Kirjaprintti Oy. (PDF)
Tutustu Tutkittua varhaiskasvatuksesta -blogin monilukutaitoa käsitteleviin teksteihin täältä.
Pro lastenkirjallisuus jakoi 30 lastenkirja-aiheista toimintavinkkiä kotioloihin koronatilanteen alkaessa – samoja vinkkejä kannattaa hyödyntää edelleen ja soveltaa myös varhaiskasvatukseen! Klikkaa itsesi vinkkeihin tästä.
Lukemolla on myös kattava linkkilista erilaisista tehtävistä ja muusta kirjallisuusaiheisesta toiminnasta täällä.