Joulukalenteri 2023 – Kotoista ja kummallista

Kaamos hämärtää maan ja maailmalla tapahtuu pahoja asioita. Mutta joulu tuo valoa – ja Pro lastenkirjallisuus -yhdistyksen suosittu lastenkirja-aiheinen joulukalenteri. Nyt pääsee taas etsimään lahjavinkkejä ja virikkeitä joulunodotukseen. Kalenteri sisältää 24 kirjaehdotusta päiväkoti- ja alakouluikäisille vuoden 2023 sadosta, pääosin  kotimaisia teoksia. Tarinoissa on sekä vakavia että hauskoja ja niissä seikkailee monenlaista väkeä lapsista outoihin otuksiin. Mukana on kuvakirjoja, runoja, romaaneja, tietokirjoja ja sarjakuvaa. Koska jouluaiheisia kirjoja on tänä vuonna ilmestynyt poikkeuksellisen paljon, niistä on lisälista bonusluukussa 25.

Joulukalenterin suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat Tuula Korolainen ja Kerttu Rahikka. Kirjaesittelyitä ovat kirjoittaneet myös Piia Bågman, Susanna Gillberg, Sirkka-Liisa Heinonen, Maija Karjalainen, Kaisa Lange, Helena Linna, Markku Lemmetty, Ilpo Mikkonen ja Bea Skaag. Suomennokset on tehnyt Tuula Korolainen, ruotsinnokset Ulrika Rudbäck. Lämmin kiitos kalenteritalkoolaisille ja kirjoja lahjoittaneille kustantajille. Hyvää joulunodotusta ja antoisia lukuhetkiä kaikille!

Luukku 1

Anna Krogerus – Netta Lehtola: Tontun apulainen. Joulukalenterikirja. WSOY 2023. 212 s. Myös e-kirja ja äänikirja.

Ekaluokkalainen Nuppu on muuttanut uudelle paikkakunnalle, jossa hän tuntee itsensä yksinäiseksi. On joulun aika. Isä ja äiti ovat kiireisiä ja stressaantuneita, ja isommilla sisaruksilla on omat juttunsa. Nuppu saa kuitenkin yhteyden tonttuihin, jotka kertovat hänelle, että nykyihmiset eivät enää usko tonttuihin. Se on surullista. Nuppu kuitenkin uskoo ja organisoi yhdessä Magnus Kavioneulan, Hilppa Harjanvarren ja saunatonttu Hemmingin kanssa paljon iloa apua tarvitseville.

Kirja on 24 lukua sisältävä kalenterikirja, joka toimii parhaiten ääneen luettuna yhdessä. Se tukee erinomaisesti perheen iltasatuhetkeä joulun lähestyessä. Tarinat lukee noin 15–20 minuutissa. Niissä otetaan hyvin huomioon sekä itsenäisyys- että Lucian-päivä.

Tässä lämminhenkisessä kirjassa on myös tunnekasvatusta: Itkeminen tekee hyvää. Kun tunnustaa pahan tekonsa, helpottaa. Mikään ei auta onnetonta ihmistä yhtä paljon, kuin se, että voi auttaa toista.

Luukku 2

Laura Ruohonen & Linda Bondestam: Konkkaronkka. Otava 2023. 32 s. Laura Ruohonen & Linda Bondestam: Hela konkarongen. Övers. Annika Sandelin. Förlaget 2023. 28 s.

   

 

Konkkaronkka-kirjassa porukka suuntaa seikkailulomalle saarelle, jossa on muun muassa viidakko, erämaa ja hieno hiekkaranta. Oppaana on paimenkoira, joka yrittää pitää retkuetta ruodussa, mutta helppoa se ei ole! Saarella on purkautuvia tulivuoria, hurjia hirviöitä ja vedenalaisia luolia. Seikkailu saa lisää eloisuutta siitä, että kuvissa on reikiä, joista sekä lukija että usein myös matkalaiset pääsevät seuraavalle sivulle. Konkkaronkka on sekä seurueelle että lukijalle mahtava matka, ja kaikki vilkuttavat iloisesti oppaalle, kun suuntaavat kotia kohti!

Kuvakirjan teksti on riimitelty, ja kuvat ovat värihehkuisia ja kekseliäitä. Kokonaisuudesta muodostuu hieno kunnianosoitus Tove Janssonin Kuinka sitten kävikään? -kuvakirjalle. Kirja on ilmestynyt myös Annika Sandelin vapaasti ruotsintamana  nimellä Hela konkarongen.

******

Hela konkarongen åker på en äventyrlig semester till en ö med djungel, öken och en fin sandstrand bland annat. Reseguiden är en vallhund som försöker hålla koll på resesällskapet men det är inte helt lätt! Det är både vulkanutbrott och vilda monster på ön och även undervattensgrottor. Äventyret blir extra levande av att bilderna innehåller hål som tar oss läsare, och flera gånger också någon i resesällskapet från en sida till nästa. Ändå, Hela konkarongen har (och är) en fantastisk resa och alla vinkar glatt till guiden när de åker hem igen!

Den här bilderboken är skriven på rim och bilderna är färgsprakande och fantasifulla. Helheten blir en fin hyllning till Tove Janssons bok Hur gick det sen? Boken är först skriven på finska, Konkkaronkka, och fritt översatt till svenska av Annika Sandelin.

Luukku 3

Arja Puikkonen: Viimeiset lohikäärmeet. Kuv. Terhi Ekebom. Lasten Keskus 2023. 106 s.

Moni lapsi haluaa suojella uhanalaisia eläimiä, ja asialle saadaan aikuisiakin. Mutta entä jos haluaa pelastaa kaupungin viimeiset lohikäärmeet? Uskooko kukaan edes niiden olemassaoloon? Jyrääkö siisteysvirasto niiden tallit uudisrakennusten tieltä? Mihin lohikäärmeet sitten joutuvat?

Roopert tietää lukemansa perusteella kaiken lohikäärmeistä, ja mystisen kaverinsa Pikkuserkun kanssa hän löytää viimeisten lohikäärmeiden hoitolan. Hän pääsee huimille ratsastuslennoille lohikäärmeen selässä ja saa poikasesta melkein lemmikin. Kun tallin uhanalaisuus selviää, Roopert käynnistää kouluesitelmällään suojelukampanjan. Opettaja ja luokan tytöt syttyvät, ja lopulta mukaan saadaan jopa kiusaavat pojat ja media. Mutta onko jo liian myöhäistä?

Arja Puikkonen kuvaa lämpimästi yksinäisen Roopertin arkea ja kiristää jännitystä tarinan edetessä. Terhi Ekebomin piirroksissa lohikäärmeet ovat sekä hurjia että suloisia – kuvia olisi saanut olla enemmänkin.

Luukku 4

Pieniä tarinoita lapsille / nuorille. 24 kirjailijaa. Ukrainalaislasten tekstit suom. Eero Balk. Unicef, Otava2023. Kääntökirja 120 s. E-kirja & äänikirja kahtena eri kirjana: WSOY ja Tammi.

”Haluan oppia uimaan uima-altaassa. Haluaisin kovasti asua Ukrainassa, koska siellä voin puhua omaa kieltä kavereiden kanssa.” Näin kirjoittaa 6-vuotias Emilia kirjassa, joka kertoo pieniä tarinoita tulevaisuudesta ja toivosta. Emilian piirros kolmesta hymyilevästä tytöstä auringonpaisteessa kuvittaa esipuhetta.

Kirja sisältää ukrainalaislasten ja -nuorten tarinoita ja kuvituksia sekä 23 suomalaisen kirjailijan tekstejä.Unicefin  Pieniä tarinoita  -kampanjan yhtenä tavoitteena oli luoda lapsille ja nuorille unelmoinnin tiloja. Kirjoitukset kertovat haaveista tulla dramaturgiksi tai opettajaksi, oppia kieliä, matkustaa, saada kavereita. Emilia toivoi vielä, ”että joka päivä olisi halloween, koska karnevaalit ovat tosi hauskoja.”

Kirjailijoiden tarinat istuvat saumattomasti lasten näkemyksiin omasta tulevaisuudestaan. ”Loppuelämäni ajan minä pidän lintujen puolta. Jos joku kaataa kuusen, istutan tilalle ainakin kaksi”, ajattelee Terhi Rannelan tarinan päähenkilö. Kielellinen ilotulituskin saa lukijan hyvälle mielelle. Haisulisukat katoavat oudosti Laura Ruohosen Unikiipijässä, Hanna Lampelan tarinassa Mato, joka löysi leikkipuiston  ”pieni mato kärsi syvästä elämän tylsyydestä”. Kertomukset ovat hauskoja ja jännittäviä ja johtavat myös pohtimaan – nautittavaa luettavaa kaikenikäisille.

Luukku 5

Virpi Penna: Sintti ja pullapuuhat. Sintti-sarja. Lasten Keskus 2023. 29 s.

Sisarukset Sintti ja Nekku pääsevät mummin luokse kylään, ja suunnitelmissa on leipoa suklaakeksejä ja pullaa. Naapuritkin on kutsuttu herkuttelemaan. Lapset innostuvat ja aloittavat tarvittavat valmistelut, vaikka mummi vielä puhuu puhelimessa…

Mummin Humppa-koirakin haluaa osallistua, mutta mikä neuvoksi, kun Sinttikin tietää, että koirat eivät saa syödä suklaata? Vaikka vieraat saapuvat jo ennen kuin pullien leipomista on ehditty edes aloittaa, tuottaa yhdessä leipominen lopulta tulosta – mutta miksi mummin keksi maistuu omituiselta? Ja missä on yksi pulla?

Virpi Pennan kirjoittama ja kuvittama iloinen kuvakirja käsittelee myös leipomiseen liittyviä käytäntöjä ja turvallisuuskysymyksiä ikään kuin ohimennen: uuni on kuuma ja leipoessa hiukset tulee suojata huivilla. Kuvakirjassa nimetään leivontavälineitä ja tarvittavia ainesosia ja opitaan asioita vauhdikkaan tarinan myötä. –  Sintistä on aiemmin ilmestynyt kaksi kuvakirjaa.

Luukku 6

Muumien iso kuvasanakirja: suomi – svenska. Koonneet Päivi Kaataja ja Riikka Turkulainen. Kuvat ja sitaatit Tove Jansson. WSOY 2023. 77 s. Mumins stora bildordbok: svenska – suomi. Sammanställning Päivi Kaataja och Riikka Turkulainen. Bilderna och citaten Tove Jansson. Övers. Katja Bargum. Förlaget 2023. 77 s.

   

 

Muumien ISO kuvasanakirja lämmittää kuin hyvän ystävän halaus! Tämä hurmaavan runsas teos kutsuu tutkimaan maailmaa uteliaasti yhdessä Muumilaakson asukkaiden kanssa. Kirjaa lukiessa oppii kuin vahingossa yhtä jos toista hauskaa ja hyödyllistä, kuten viikonpäiviä, vuodenaikoja, värejä, muotoja, numeroita ja kirjaimia. Lukiessa voi piipahtaa muun muassa merellä, puutarhassa tai retkellä, tai opetella nimeämään esimerkiksi kehonosia, ääniä ja arkisia askareita. Tove Janssonin alkuperäiskuvitukset ovat kirjassa pääroolissa.

Kirja kestää useita ja taas useita lukukertoja, ja sen äärellä viihtyy lapsen lisäksi myös aikuinen. Teos on kauttaaltaan kaksikielinen, ja sitä voi halutessaan hyödyntää myös kielten opiskeluun. Silti hyötyä enemmän korostuu huvi: tässä kirjassa tuoksuu seikkailu, ja matkalla vastaan voivat tulla niin raidalliset kalsarit, pienen pieni otus kuin tulta syöksevä lohikäärmekin!

******

Mumins STORA bildordbok värmer som en god väns kram! Det här häpnadsväckande ymniga verket lockar till att nyfiket undersöka världen tillsammans med invånarna i Mumindalen. Medan man läser boken lär man sig litet som av misstag ett och annat roligt och nyttigt, som veckodagarna, årstiderna, färger, former, siffror och bokstäver. Under läsningen kan man bland annat göra en avstickare ut på havet och i trädgården eller åka ut på picknick, eller man kan lära sig namnen på olika kroppsdelar, ljud och vardagssysslor. Det är Tove Janssons originalteckningar som är bokens fokus.

Boken kan läsas om igen, hur många gånger som helst, och både barn och vuxna njuter och trivs. Boken är genomgående tvåspråkig och kan vara till nytta för språkinlärning om man så vill. Men mera än till nytta är boken ett nöje: boken doftar av äventyr, och på färden kan man möta randiga långkalsonger, en pytteliten varelse eller en eldsprutande drake!

Luukku 7

Andreas Koivisto: Ikikallion tarinoita – Mammuteista meidän aikaamme / Urbergets berättelser – Från mammutar till vår tidd. Kuv. / Ill. Tom Björklund. Kaksikielinen / Tvåspråkig. Aviador 2023. 96 s. Myös e-kirja / Finns som e-bok.

Miten elivät kivikauden ihmiset? Onko Suomessa ollut mammutteja? Puhuttiinko keskiajalla suomea? Noista muinaisista ajoista ei ole kirjoitettua historiaa. On kuitenkin joku, joka on kokenut kaiken: kallio, joka on aina ollut paikallaan. Tässä kirjassa kallio, Stenkulla, kertoo eri aikojen eläimistä ja ihmisistä, heidän asumuksistaan, elinkeinoistaan, tavoistaan, kielistään ja uskomuksistaan sekä siitä, kuinka luonnon olosuhteet ovat aikojen mittaan vaihdelleet.

Stenkulla on oikeasti Vantaan Hakkilassa. Tarinan rinnalle Andreas Koivisto on kirjoittanut myös napakoita tietolaatikoita eri ajoista ja arkeologien työstä.

Kallion muistot syttyvät eloon Tom Björklundin realistisissa ja tunnelmallisissa kuvissa, joissa malleina ovat olleet myös Koiviston lapset. Kannattaa katsoa molemmat kieliversiot, sillä niissä on eri kuvia. Upeasta tietokirjasta jää kaipaamaan vain kuvatekstejä, koska kuvat herättävät paljon kysymyksiä.

******

Hur levde människorna under stenåldern? Har det funnits mammutar i Finland? Talades det finska under medeltiden? Det finns ingen nedskriven historia från de här gamla tiderna. Det finns ändå någon som har upplevt allt: berget, som alltid har funnits på samma plats. I den här boken är det berget Stenkulla som berättar om djuren och människorna under olika tider, deras boningar, hur de får sitt levebröd, deras seder, språk och trosföreställningar, och hur förhållandena i naturen har växlat genom tiderna.

Stenkulla ligger i själva verket i Haxböle i Vanda. Vid sidan av berättelserna har Andreas Koivisto även sammanställt fyndiga faktalådor om olika tidsperioder och arkeologernas arbete.

Bergets berättelser vaknar till liv genom Tom Björklunds verklighetstrogna och stämningsfulla illustrationer där även Koivistos egna barn fått stå som modeller. Bokens båda språkversioner har olika bilder och det lönar sig därför att titta på båda. Den i övrigt magnifika faktaboken kunde med fördel ha haft bildtexter då bilderna väcker så många frågor.

Luukku 8

Tapani Bagge & Carlos da Cruz: Jäävuoren salaisuus. Apassit 7. Karisto 2023. 135 s.

Apassit seikkailevat tässä kirjassa valtamerilaivassa matkalla New Yorkiin. Apassit on helsinkiläisten varhaisnuorten etsiväseura, joka jälleen kohtaa monia selvittämättömiä tapauksia. Mitä tarkoittaa musta kissa? Kuka haluaa tehdä laivalle sabotaasia ja kuka ryöstää arvokkaan rouvan omaisuuden? Neuvokkaat etsivät löytävät keinot mysteereiden ratkaisuksi ja samalla opettelevat merimiestaitoja ja -sanastoa.

Tapani Baggen teksti kiihottaa mielikuvitusta ja 1910-luvun alun suomenkieltä puhuvat apassit tarjoavat myös tutustumisretken valtamerialusten maailmaan. Carlos da Cruz kuvittaa seikkailut sopivasti ja runsaasti. Kirjan lopussa on faktatietoa risteilijöistä ja amerikansuomalaisten siirtolaisuudesta.

Apassit -sarjan aikaisempia osia on palkittu Runeberg Junior -kunniakirjalla 2019 ja Runeberg Junior -palkinnolla 2020. Sarja kiehtoo monen ikäisiä alakoululaisita seiskaluokkalaisiin.

Luukku 9

Nelli Heinimo & Tiina Konttila: Autojen almanakka. S&S 2023. 32 s.

Kulkuneuvoihin liittyviä runoja ja loruja ei voi koskaan olla liikaa! Nelli Heinimon kirjoittama ja Tiina Konttilan kuvittama Autojen almanakka sitoo lorut eri kuukausiin tammikuusta joulukuuhun. Joka kuukaudelle on kaksi runoa, ja lisäksi alussa ja lopussa on yksi uuteen vuoteen liittyvä runo. Vuodenajat ja vaihtelevat säätilat tulevat hienosti esiin runojen kekseliäässä kuvituksessa.

Kirja ei sorru itsestäänselvyyksiin – oletko koskaan miettinyt, mitä jäätelöauto tekee talvella? Sillä on silloin tärkeä tehtävä. Runoissa otetaan huomioon erilaiset tunteet, erilaiset mieltymykset ja lapsia pohdituttavat sosiaaliset tilanteet. ”Ujoa ei tarvitse rohkeaksi hoputtaa tai siinä neuvoa. / Saahan maailmassa olla monenlaista, erilaista ajoneuvoa.”  Runoissa on kaunis sanoma ja muistutus myös aikuislukijalle.

Luukku 10

Mari Sylvia Kokko: Huima retki talviyössä – Mörön ja sopulin seikkailut. Kuv. Mari Luoma. Minerva 2023. 72 s. Myös e-kirja.

Mörkö ja sopuli saavat Korvatunturilla tehtävän, jonka suorittamiseen tarvitaan aikamoista rohkeutta. Ainakin sellaiselta, joka sattuu olemaan vähän arka. Mörkökin voi olla pelokas, mutta onneksi hänen ei tarvitse suorittaa vaativaa tehtävää yksin, vaan hän saa oppaakseen pienen suulaan sopulin. Parivaljakko passitetaan matkaan tiettömien taipaleiden taakse hakemaan unohtunutta nenänkiillotusvahaa.

Mörkö on tottunut lymyilemään lämpimässä sohvan alla, mutta nyt hän joutuukin tosipaikan eteen. Reissun aikana Lapin luonto näyttää pakkasmahtinsa, kumppanukset eksyvät toisistaan ja kummalliset otukset reitin varrella ovat jännittäviä – melkein pelottavia. Rohkeus ja ystävyys joutuvat testiin.

Huumorintäyteinen ja hersyvä tarina vie mukanaan pohjoisen maisemiin ja joulun aikaan.  Kuvitus istuu hyvin tähän kaamoksen ajan seikkailuun. Kirja sopii mainosti alakouluikäisille ja vaikka ääneen luettavaksi koko perheelle.

Luukku 11

Evelina Daciūtė & Aušra Kiudulaitė: Onni on oranssi kettu . Suom. Tanja Falk. Lasten Keskus 2023. 46 s.

Liettualaisessa kuvakirjassa Petja-poika perheineen asuu kaupungissa puiston vanhassa puussa. Sen latvassa on helikopterikenttä, josta isä lentelee ympäri maata ja vie äidin tekemää keramiikkaa myyntiin.

Petja on onnellinen pikkuasioista, etenkin oransseista kuten appelsiini tai punaruskea kissa. Hauska on myös päivittäinen visiitti leipomoon, koska matkalla voi nähdä outoja asioita. Mahtavin on puiston keinussa istuva oranssi kettu, josta tulee Petjan ystävä.

Kipeän käänteen kaksikolle aiheuttaa isä, joka yhtäkkiä päättää, että perhe muuttaa paremman elämän perässä suurempaan kaupunkiin. Petjasta tulee onneton ja yksinäinen. Voiko hän enää löytää uusia polkuja ja iloisia asioita? Ja näkeekö hän enää koskaan kettua?

Tarina kuvaa hyvin ystävyyttä, eron kipeyttä ja toipumista. Keinu ja ketun oikut edustavat onnen vaihtelua elämässä, ja ketun voi nähdä myös mielikuvitusystävänä. Kollaasityylinen kuvitus rikastaa kirjaa hauskoilla yksityiskohdilla.

Luukku 12

Lena Frölander-Ulf: Rafsa Vildpäls. Kampen om stenåkern 1. Förlaget 2023. 191 s. Lena Frölander-Ulf: Rapsu Huiskahäntä. Kamppailu kivikosta 1. Suom. Jaana Nikula. Teos & Förlaget. 197 s.

   

 

Rafsa Vildpäls är ett murmeldjur som bor på en stenåker med sin murmelflock. På samma stenåker bor också huggormarna. Huggormarna är de som bestämmer och som har gett murmeldjuren rätt till en del av stenåkern. Gränserna är dock stränga. En tidig vårmorgon, före ormarna blivit varma och snabba och innan alla murmeldjur vaknat ur sin vinterdvala vågar sig Rafsa tillsammans med sin vän Kotten över gränsen för att leta bär. Det blir ett äventyr där livet står på spel.

Rafsas räddning blir en orm, Ziczac. Av Ziczac får hon lära sig att det inte ens är lätt för ormarna att leva bland andra ormar och att det kanske också finns en viss respekt bland ormarna för murmeldjuren. Det bäddar för en spännande fortsättning i kampen om stenåkern!

Rafsa Vildpäls är rikt illustrerad med bilder på murmeldjuren och ormar samt stämningsfulla miljöer som gör berättelsen ännu bättre. Det ska bli ett nöje att få ta del av även de kommande böckerna! Del två utkommer våren 2024.

******

Rapsu Huiskahäntä on murmeli, joka asuu kivikossa murmelilaumansa kanssa. Samassa kivikossa asuvat myös kyykäärmeet. Käärmeillä on kaikki päätösvalta, ja ne ovat antaneet murmeleille osan kivikon alueesta. Rajat ovat kuitenkin tiukat. Eräänä kevätaamuna, ennen kuin käärmeet ovat lämmenneet ja murmelit heränneet talvihorroksesta, Rapsu rohkenee ystävänsä Kävyn kanssa ylittää rajan etsiäkseen marjoja. Siitä alkaa seikkailu, jossa on koko elämä pelissä.

Rapsun pelastajaksi ilmaantuu käärme Siksak. Tältä Rapsu kuulee, ettei käärmeilläkään aina ole helppoa keskenään ja että ne jossain määrin arvostavat myös murmeleita. Tämä pohjustaa jännittävää jatkoa kamppailulle kivikosta!

Rapsu Huiskahännässä on runsaasti kuvia murmeleista ja käärmeistä ja tunnelmallisia miljöökuvia, joiden myötä tarina paranee entisestään. Ilomielellä voi odottaa, että pääsee syventymään tuleviin kirjoihin! Osa kaksi ilmestyy keväällä 2024.

Luukku 13

Reetta Niemelä & Anna Seppälä: Yksisarvinen potkii palloa. Sammakko 2023. 45 s.

Pitääkö lastenkirjan aina olla vauhdikas, hauska tai jännittävä? – Ei todella pidä. Kirja voi olla myös tyyni, tunnelmoiva ja kaunis kuten Reetta Niemelän runokirja Yksisarvinen potkii palloa. Siinä keijut soittavat harppua maan alla, hiljaisuuden tiikeri tassuttelee kadulla ja valkoinen kirahvi nuolee ilkeyden sivaltamat haavat. Unen ja toden raja häilyy, ja pienistä havainnoista aukeaa väyliä avaruuksiin ja omaan sisimpään.

Runot ovat lyhyitä, riimittömiä ja kuvallisia, ja monissa on ripaus satua ja siemen tarinan jatkoon. Lukija voi seikkailla eteenpäin oman mielikuvituksensa varassa: ”Lumipallopensaan alta / hiiri juoksee lyhty / käpälissään kadun yli. His his. His his.” Lisävirikkeitä saa myös Anna Seppälän kuvista, jotka tavoittavat runojen herkän ja mystisen hengen.

Tätä kirjaa on hyvä lukea illalla lampun valossa, nukkumaan mennessä, tai vaikka silloin kun ”Hallaperho kurkkii ikkunasta. / Marrastassu, / märkämyssy.”

Luukku 14

Roope Lipasti: Aavepartio ja luurankotanssi. Kuv. Mari Luoma. Lukupalat. WSOY 2023. 60 s.

Tämä helppolukuisessa Lukupalat-sarjassa ilmestynyt kirja on kiehtova tarina aloittaville lukijoille: Luuranko tuodaan luokkaan ja lapset saavat tietoa ihmisen rakenteesta, eri luiden tehtävistä ja nimityksistä. Sitten luuranko viedään välinevarastoon. Alpi saa opettajalta tehtävän hakea sieltä taululiituja: Ihan kuin luuranko olisi ottanut askeleen… Alpi nappaa liidut ja pakenee.

Koulussa on yökoulu. Kirjastossa pidetään lipunryöstöleikki pimeässä. Siinä tohinassa luuranko pelästyy ja alkaa tanssia. Opettaja pyörtyy. Lasten Aavepartio miettii, mitä tehdä. Aamos-koira lähtee luurangon perään, jolle käy köpelösti: se hajoaa. Mitä kummaa? Käsivarren luut alkavat koota luurankoa, mutta lopputulos on arveluttava.

Lapset päättävät auttaa luurankoa ja käyttää tunnilla saamiaan oppeja.  Luuranko pääsee lopulta sinne, minne kuuluukin. Ja luvassa on yllättävää perheonnea ja jopa rentoa korttipelihuvia. Kirjassa on tietoa, jännitystä ja huumoria.

Luukku 15

Anne Hakulinen: Lapsen oma retki kasvien salaisuuksiin. Kuv. Olga Veselovskaya. Minerva 2023. 73 s.

Kuka meistä ei ole lapsena syönyt suolaheinää? Tai maistanut ketunleipää? Tämä kirja kutsuu lasta ja vie hänet kasvien luo niiden kasvuympäristöön. Matka on lapsen oma, mutta yksin ei tarvitse lähteä. Kirjassa kuljetaan mummin kanssa, mutta seurana voi olla kuka tahansa iso ihminen.

Anne Hakulinen kirjoittaa ymmärrettävästi, lämpimästi ja kauniisti. Olga Veselovskaya kuvittaa myös kauniisti ja kevyesti. Valoisa ja toisteinen taitto auttaa lasta: kun hän on kerran lukenut ja katsellut kirjaa toisen kanssa, hän tietää, miten asiat löytää. Selkeä tieto ja selkeät kuvat ovat hyvä matkasauva. Ja ihmeen paljon kirjassa onkin tietoa, myös aikuiselle, vanhan kertausta tai kokonaan uutta.

Syökö kettu ihan oikeasti ketunleipiä? Kirjan kasvien nimet ovat todella kuvailevia, lukija tulee uteliaaksi. Ehkä onkin tarkoitus, että jätetään tallaamattomia polkuja. Tämä kirja on hyvä matkaopas, eikä vanhene.

Luukku 16

Alex T. Smith: Ärjyli ja kauhean kammottava joulu. Suom. Maria Lyytinen. Otava 2023. 171 s.

Ärjyli on hervoton tyyppi, joka inhoaa melkein kaikkea: mm. nukkumaanmenoa, pimeää, outoja ääniä, suihkua, lepakoita, laulamista, nauramista, hymyilyä, väsymystä ja reikäisiä sukkia. Eniten hän kuitenkin inhoaa joulua. Hän päättääkin lähteä Korvatunturille ja tehdä joulusta lopun. Pukin poro on piilotettava ja reki liimattava siirapilla, jotta älytöntä lahjaruljanssia ei voida toteuttaa.

Ärjyli törmää reissullaan hyväntahtoisiin otuksiin ja ihmisiin, jotka aiheuttavat mutkia matkaan, Yksinäinen Ärjyli kokee tunteita ja tuntemuksia, joita hän ei ole ennen tiennyt olevankaan. Kani nimeltä Pörhyli lyöttäytyy Ärjylin mukaan, sillä hän haluaa auttaa joulupukkia joulukiireissä. Pörhyliltä on salattava Ärjylin aikeet.

Kirja on valloittava satu. Se sopii kaikenikäisille, aikuisista lapsiin. Se on myös erinomainen ääneen luettava varsinkin 4–5-vuotiaille uhmaikäisille. Kirja on humoristinen, kieleltään rikas ja upeasti kuvitettu.

Luukku 17

Martina Moliis-Mellberg: I mitt lilla huvud – Rimliga och orimliga rim. Ill. Sanna Mander. Schilds & Söderströms 2023. 36 s. Martina Moliis-Mellberg: Pieni runomieli – Päättömiä riimejä. Kuv. Sanna Mander. S&S 2023. Suom. Henriikka Tavi. 36 s.

   

 

I mitt lilla huvud är en bilderbok på rim om ett syskonpars färd genom staden på hemväg från skolan. I staden kan man se och uppleva många saker. Bokens huvudperson Elliot  tycker det är roligt att rimma och räds inte svåra ord: “En yr vampyr / som inte bryr sig / om sitt garnityr /  beställer dyr konfektyr.”

Det är ingen fara för bokens läsare eftersom de svåra orden också förklaras. Även detta i rimform såklart!: “Garnityr är ett mormor-ord, / det betyder tänder. / Det sägs mest av äldre, / om det alls händer. “

I slutet av boken får man testa hur uppmärksam man varit då man läst, vilket jag tycker är en rolig detalj särskilt vid den första genomläsningen. Boken är färgglatt illustrerad av Sanna Mander och översatt till finska av Henriikka Tavi.

 ******

 Pieni runomieli on alun perin ruotsiksi kirjoitettu riimikuvakirja, joka kuvaa sisarusparin matkaa kaupungin halki koulusta kotiin. Kaupungilla voi nähdä ja kokea monenlaista. Päähenkilö Elliot, suomennoksessa Leino, pitää riimittelystä eikä pelkää vaikeita sanoja. “En yr vampyr / som inte bryr sig / om sitt garnityr /  beställer dyr konfektyr”, on Henriikka Tavilla vapaasti suomeksi: ”Pitkäkaula Dracula, / jonka hampaat heiluu luin hula-hula, haluaa kakkuja: / ”Ei haittaa jos hampaat tippuu, kun suu on makia. / Luovun mieluusti verestä konvehdin takia!”

Lukijan ei tarvitse olla huolissaan, sillä vaikeat sanat selitetään molemmilla kielillä. Kun alkutekstissä on “Garnityr är ett mormor-ord, / det betyder tänder. / Det sägs mest av äldre, / om det alls händer”, Tavi suomentaa kekseliäästi: ”Kuka sanoo ”makia”? / Ehkä mummot jossain Karjalassa? / Sisko nyökkää: ”Ka siepä ootkin oikiassa”.

 Kirjan lopussa lukija saa testata, kuinka tarkkana hän ollut lukiessaan, mikä on hauska yksityiskohta etenkin ensimmäisellä lukukerralla. Kirjan väreillä iloittelevan kuvituksen on tehnyt Sanna Mander.

Luukku 18

Mikko Kalajoki: Yleisurheilua kiekosta kolmiloikkaan. Tietopalat. Kuv. Kaisu Sandberg. WSOY 2023. 62 s. Myös e-kirja ja äänikirja

Välttelevätkö lätkä- ja futis -nuoret yleisurheilua? Kannattaa tarjoilla heille tietopaloja kiekonheitosta kolmiloikkaan. Mikko Kalajoen kirjassa on mukavalla huumorilla höystettyjä faktoja ja tarinoita koko kierroksen verran niin yleisurheilun historiasta kuin nykymenosta. Paitsi kisoista ja saavutuksista kerrotaan myös eri lajien säännöistä ja harjoittelusta. Tietoiskut ovat sopivan lyhyitä ja kuvitus värikästä ja reipasta. Kirjaa kannattaa selailla.

Talven keskellä ei tietenkään ensimmäisenä ole mielessä aitajuoksu tai keihäänheitto, mutta tätä helppolukuista tietokirjaa lukee pakkasenkin paukkuessa. Siinä on myös visailuosio. Kenellä on Suomen ennätys 110 metrin aitajuoksussa: Mauno Maalilla vai Lauri Liimalla? Vai jollakin muulla Elmolla?

Luukku 19

Raili Mikkanen: Haluan näytellä! – Tuusulanjärven Ruth Sibelius. Tammi 2023. 272 s. Myös e-kirja ja äänikirja.

Raili Mikkanen kertoo elävästi Aino ja Jean Sibeliuksen toiseksi vanhimman tyttären, Ruthin (1894–1976), nuoruusvuosista. Faktaa ja fiktiota sekoittavan nuortenromaanin alussa Ruth on 13-vuotias ja jo innostunut näyttelemisestä. Tuusulanjärven taiteilijaperheiden lapset kokoontuvat leikkimään ja valmistavat omia teatteriesityksiään. Helsingin koulussakin on Ruthin iloksi teatterikerho. Teoksen lopussa Ruth on jo täyttänyt 20 vuotta ja löytämässä omia elämänpolkujaan, joten kirjaa voi hyvällä syyllä kutsua kasvutarinaksi. – Näyttelijänä hänet tunnetaan myöhemmin nimellä Ruth Snellman.

Ruth Sibeliuksen elämään liittyy teoksen nimen mukaisesti suurelta osin teatteri, mutta se ei ole kirjan ainoa teema. Todellisten henkilöiden ja oikeiden tapahtumien rinnalla kulkevat luontevasti 1910-luvun Suomen historian käänteet ja tunnelmat. Ruthin vanhempien elämään tarjotaan pieniä kurkistuksia, mutta näkökulma on koko ajan vahvasti Ruthin. Teos vie mukanaan myös aikuislukijan!

Luukku 20

Lucy Cousins: Maisa auttaa ja välittää. Suom. Anneli Heimonen. Mäkelä 2023. 48 s.

Rakastettu Maisa ilahduttaa ystävineen jälleen. Maisa auttaa ja välittää  -kirjassa tutustutaan jakamisen, antamisen, huolenpidon, avuliaisuuden ja yhdessäolon tuomaan iloon. Maisa ystävineen antaa lapsilukijalle hyviä arkipäivään sopivia ideoita siitä, miten esimerkiksi autetaan toista päivän askareissa tai miten yhdessä huolehditaan puutarhan asukkaista. Kirjan lopussa myös lasta aktivoidaan pohtimaan, miten itse voisi olla toisille ystävällinen ja kiva? Kirjan teema on nyt ja aina erityisen tärkeä ja sen myötä lapsi oppii tärkeitä vuorovaikutustaitoja.

Kirjan värikäs sekä selkeä kuvitus on miellyttävä ja iloinen. Kuvissa riittää pienelle lukijalle tutkittavaa ja nimettävää. Kuvien aiheet ovat tuttuja lapsen arkielämästä, jolloin samaistumispintaa löytyy paljon. Tämä kirja on varma hitti lapsen ja aikuisen yhteisellä lukuhetkellä.

Luukku 21

Ross Collins: Kuka saa kuusen koristaa? Suom. Sinikka Sajama. Mäkelä 2023. 25 s.

Hiiri ja karhu pystyttävät yhteisen joulukuusen, joka pitäisi koristella. Hiiri tarjoutuu itsevarmasti koristelemaan sen, mutta karhu ei ole vakuuttunut. On hänen vuoronsa koristella, mutta hiiri löytää siitä kritisoitavaa. Koristelu jatkuu vuorotellen vailla yhteistyötä, ja lopputuloksena on riita, ja pian kuusesta ei ole jäljellä juuri muuta kuin irronneet neulaset. Lopulta kiista saadaan sovittua, ja ”kauniimpi kuin mikään muu / on ystävyyden joulupuu.”

Ross Collinsin kirja on hauskasti riimitelty ja suurikokoinen kuvitus tukee tekstiä, joka sekin kietoutuu kokonsa ja väriensä puolesta osaksi kuvitusta. Kun valaistu joulukuusi häikäisee hiiren, tuntuu kuin itsekin pitäisi siristää silmiään. Kiistely joulukoristelusta saattaa olla tuttua monessa perheessä, ja tämä kirja sopii mainiosti avuksi niihin tilanteisiin.

Luukku 22

Kirsti Kuronen: Seelanti. Karisto 2023. 187 sivua.

Seelanti on karu saari kaukana ulapalla, jonne kuusi nuorta on matkalla. Perillä heitä odottaisi kuvausryhmä ja unohtamaton elämys! Mutta yllätykseksi perillä ei ole ainoatakaan ihmistä. Kyytimies on jo matkalla takaisin.

Kirsti Kuronen on kirjoittanut varhaisnuorten kasvutarinan ja sujauttanut sen arvoitusdekkarin kuoreen. Miksi nuoret ovat saaressa? Parissa päivässä usko rapisee, kun yksi kuudesta katoaa. Kuinka löytää kadonnut ja päästä saarelta pois?

Tarinan rinnalla kulkee runosarja. Runot kertovat sanojen ja tekojen aiheuttamasta kivusta, kiusaamisen jäljistä, jotka eivät ole parantuneet. Kuka puhuu ja keille? Heillekö?

Nuoret jäävät tilanteeseen, jossa onnekas kotimatka on alkamassa, mutta tunteet ovat sekaisin. Kirja vie ymmärryksen portille: täytyy selvittää asiat, että pääsee eteenpäin. Tärkeintä on se mitä tekee seuraavaksi.

Luukku 23

Miila Westin: Loputon talvi. Myyttiset 1. S&S 2023. 109 s.

Miila Westin sai vuoden 2020 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon Anja Portinin Radio Popovin kuvituksesta. Hänen sarjakuvaromaaninsa Loputon talvi kertoo Eevistä, joka on mummolassa selvittämässä ukin tavaroita. On kesäkuu, joki on jäässä, yhä sataa lunta. Eevin tavoin monet muutkin ja koko luonto ovat kyllästyneet talveen. Joelle juostessaan Eevi törmää outoihin hahmoihin – haltioihin. Mummilta lahjaksi saatu kaulakoru johdattaa Eevin ja haltiakolmikon salaperäisten metsänhaltioiden ja menninkäisten maailmaan etsimään ratkaisua loputtomalta tuntuvaan talveen.

Sarjakuva antaa mahdollisuuden taianomaisten hahmojen mielikuvitukselliselle kuvaamiselle. Ilmeet ovat merkityksekkäitä, sanoja ei tarvita. Kuvakokojen vaihtelu luo jännitystä ja luistavaa kuvakerrontaa. Kirjan ensiaukeama tuo mieleen Raymond Briggsin Lumiukon talvimaisemat. Loputon talvi on Myyttiset-sarjan ykkönen, joten jatkoa seuraa.

Luukku 24

Lotta-Sofia Saahko: Joulun taika. Lotta ja pappa. Kuv. Christel Rönns. Tammi 2023. 32 s. Myös e-kirja ja äänikirja.

Lotta odottaa joulua ja työstää pitkää toivelistaa joulupukille. Hän tuumaa, että kun joulupukki jaksaa tuoda kaikki lahjat, se on sitä joulun taikaa. Pappa muistelee, millaista joulunaika hänen lapsuudessaan oli. Pienenä pappaa jännitti kovasti, mitä lahjoja joulupukki toisi ja minkä roolin hän saisi joulunäytelmässä. Papan kotona elettiin säästeliäästi, sota-aikana kaikesta oli pulaa. Hänellä oli lapsena myös ylimääräinen jännityksen aihe: tulisiko isä sotarintamalta kotiin?

Joulun taika -kuvakirjassa mennyt aika ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa mutkattoman jouhevasti. Lotan ja papan tarinointi vie mennessään ja pieni kuulija ja kuvien katselija oppii samalla uusia asioita papan lapsuuden ajan tavoista ja olosuhteista.

Christel Rönnsin lempeä ja ilmeikäs kuvitus kulkee käsi kädessä tarinan kanssa. Kirjan lopussa huomataan, että joulun taika on todella muutakin kuin pitkä joululahjalista. Tämä lämminhenkinen kirja sopii mainiosti esimerkiksi isovanhemman ja lapsenlapsen lukuhetkiin.

Luukku 25

”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen…” Lisää joulukirjoja!

Kuvakirjoja:

Philip Ardagh & Ben Mantle: Kanijengi tonttuilee. Suom. Raija Rintamäki. Mäkelä 2023. 32 s. (Riimitelty.)

M. Christina Butler: Siili ja talvimyrsky. Kuv. Tina Macnaughton. Suom. Pirta Syrjänen. Karisto 2023. 25 s.

Ulrike Fischer: Jouluksi kotiin, Takku! Kuv. Barbara Korthues. Suom. Seija Kallinen. Mäkelä 2023. 25 s.

Ryan T. Higgins: Mörri joulupukkina. Suom. Raija Rintamäki. Kumma 2023. 40 s.

Astrid Lindgren: Joulu Nikkarilassa. Saariston lapset. Kuv. Maria Nilsson Thore. Suom. Laila Järvinen. WSOY 2023. 41 s.

Richard Scarry: Touhulan jouluaatonaatto. Suom. Katariina Heilala. Tammi 2023. 45 s.

Axel Scheffler: Etsi ja löydä joulupukki. Suom. Raija Rintamäki. Mäkelä 2023. 10 s. (Paksulehtinen huopaluukkukirja.)

Sirpa Sironen-Hänninen: Sormenpäissä joulu. Piirrä tonttuiloa iholle. Kuv. Anita Polkutie. Mäkelä 2023. 53 s.

Steve Smallman: Lentävä läjä! Suuri joulukakkajahti. Kuv. Ada Grey. Suom. Katariina Kallio. Mäkelä 2023. 25 s. (Riimitelty.)

Katie Woolley Neil Faulkner: Hyvää joulua Petteri! Suom. Kirsi Sinko. Beatrix Potterin alkuperäisideasta. Mäkelä 2023. 13 s. (Paksulehtinen kurkistuskirja.)

Romaaneja, kertomuksia ja sarjakuvia:

Jemma Hatt: Salaisuuksien kaupunki. Suom. Jade Haapasalo. Kumma 2023. 202 s. (Sarjan 3. osa.)

Merja Jalo: Aisakello helkkää. Kuv. Kristiina Mäkimattila. Kvaliti 2023. 59 s. (Sarjan 6. osa.)

Joulun tähti. Aku Ankan taskukirja. Toim. Aki Hyyppä. Suom. Emma Ahonen ym. Disney-tuotantoa. Sanoma 2023. 512 s.

Sirkka Knuutila: Rosmariini ja joulutoiveiden arvoitus. 24 tarinaa joulunodotukseen. Kuv. Olga Cadulina. Avain 2023.103 s. (Sarjan 4. osa.)

Astrid Lingren & Björn Berg: Eemelin uudet metkut. Suom. Aila Meriluoto. WSOY 2023. 130 s.

Helena Meripaasi: Kaisla ja Isla – Erottamattomat. Otava 2023. 142 s. (Sarjan 2. osa.)