Joulukuussa 2021 lastenkirjallisuuden ystävien lukupiiri kokoontui keskustelemaan Laura Ertimon ja Satu Kontisen teoksesta Lumotun maan kartasto – Tarinoita muuttuvalta planeetalta. Oheinen kirja-arvio on koostettu näiden keskustelujen pohjalta.
Laura Ertimon ja Satu Kontisen Lumotun maan kartasto – Tarinoita muuttuvalta planeetalta (2020, Kustantamo S&S) on sadunomainen tietokirja, jossa kotiplaneettamme esitetään kymmenen erilaisen ja yllättävän kartan muodossa. Kartat ovat kaikki totta, vaikka ne saattavat ensisilmäyksellä näyttää hyvin epätavanomaisilta. Kartoissa maapallo esitetään muun muassa kasvien, eläinten, matkatarinoiden tai kadonneiden asioiden karttoina.
Yleinen tapa esittää maapallo kaksiulotteisena karttana on Mercatorin projektio. Tällä menetelmällä kartta saadaan kaksiulotteiseksi, mutta ei ongelmitta: mitä kauempana kohde sijaisee päiväntasaajasta, sitä suuremmalta se näyttää. Tämän vääristymän johdosta esimerkiksi Eurooppa ja Pohjois-Amerikka näyttävät suhteettoman suurilta verrattuna vaikkapa Afrikkaan. Mercatorin projektion avulla tehdyt kartat ovat epäilemättä vaikuttaneet ihmisten käsityksiin maailmasta suurissa määrin. (Lähde.) Lisäksi kartoissa keskeisessä osassa ovat usein sellaiset seikat kuin valtioiden rajat ja kaupungit.
Lumotun maan kartasto tuo ansiokkaasti esille uusia ja yllätyksellisiä tapoja esittää maailmaa karttojen muodossa. Kartat ovat ikään kuin tarinoita, joiden kertoja valitsee näytettävät ja poisjätettävät seikat. Teos sopiikin erinomaisesti monilukutaitojen harjoitteluun. Kirja tarjoaa materiaalia myös esimerkiksi karttojen piirtämisen inspiraatioksi. Aikuisen silmin kartat tuntuvat hieman raskailta lukea. Onko syy tähän juurikin tottumisemme karttoihin, jotka on tehty Mercatorin projektion avulla? Kenties yritämme löytää tämän tutun kartan kuvien taustalta, ja kirja onnistuu erinomaisesti haastamaan tottumuksemme.
Lumotun maan kartasto on hyvin jäsennelty kirja, jossa aukeaman pituisia tekstiosuuksia seuraa aiheeseen liittyvä kartta. Teokseen valitut aiheet ovat kiinnostavia, ja niissä käsitellään hyvin laajoja kokonaisuuksia. Maapallon elinkaarta käydään läpi aina alkuräjähdyksestä nykyisyyteen, ja raotetaan myös tulevaisuuden verhoa. Kirja tuntuu vaativan jonkin verran taitoa pohtia hyvin abstrakteja asioita, joten ihan pienimmille lukijoille kirja ei välttämättä avaudu. Toisaalta yksityiskohtaisten kuvien tutkiminen on mieluisaa varmasti minkä ikäiselle lukijalle tahansa. Kirja on esteettisesti kaunis, ja pastellisävyt värittävät tietokirjaa yllättävällä tavalla. Kirja rikkoo muillakin tavoilla tyypillisen tietokirjan kerronnan tapoja. Lumotun maan kartastossa on paljon tarinallisuutta ja siinä käsitellään myös esimerkiksi taruolentoja, joita harvemmin tietokirjoista löytää.
Teos on runsas, ja siinä riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa. Lumotun maan kartasto ei välttämättä ole parhaimmillaan kerralla luettuna, mutta eihän karttakirjojakaan lueta kannesta kanteen. Kirjan teksteissä käsitellään ilmastoa ja vaikeita aiheita kuten sukupuuttoa sekä ihmisen ja luonnon suhdetta suoralla mutta lohdullisella ja toiveikkaalla tavalla. Joskus asiat katoavat maailmankartalta, mutta yleensä jotain jää kuitenkin jäljelle. Kirja luo myös uskoa siihen, että toimillamme voimme vaikuttaa siihen, että nyt ja tulevaisuudessa tärkeät ja suuret asiat eivät katoaisi.
Kirja sopii erityisesti alakouluikäisille, ja sitä on epäilemättä rikkainta käsitellä osissa tai hyödyntää vain osa kirjasta. Erilaisten karttojen tutkimisessa Lumotun maan kartasto voi tuoda monipuolisuutta keskusteluun ja haastaa totuttuja näkemyksiä siitä, miten ja mitä asioita kartoissa yleensä esitetään.
Lastenkirjallisuuden lukupiirin keskustelujen pohjalta koostanut Laura Lahin.