Anna Fiske: Kaikilla on takapuoli (Alla har en bakside, 2019). Suom. Elina Jaakkola. Otava 2021. 81 s.
”Kaikilla on etupuoli. Kaikilla on takapuoli.” Huvittavilla toteamuksilla ja hiukka hullunkurisilla kuvilla avautuva etusivu kutkuttaa rientämään eteenpäin. Vastaan tulee jokaisen tietämiä tosiasioita: on luisevia ja vankkoja ihmisiä, on erivärisiä ihoja, on erilaisia kropan ääniä.
Elämisen ja ihmiskunnan kirjo muuttuu kuviksi ja sanoiksi: ”Kynnet ovat kivat, mutta ne pitää leikata, etteivät kasva liian pitkiksi.” ”Jaloilla ja käsillä voi tehdä monenlaista hauskaa.” Tekstin ja kuvien avulla pääsee keskustelemaan pienenkin lapsen kanssa niin syömisestä, pukemisesta kuin puhtaudestakin hymyillen. Mutta alakoululainenkaan ei pitkästy.
Kirjan tarkoitus ei kuitenkaan ole vain viihdyttää. Veikeät kuvat ja nasevat tekstit kuljettavat lukijaa havaitsemaan ihmisten moninaisuutta, erilaisuutta ja samankaltaisuutta. Ne tarttuvat raikkaasti kropassa tapahtuviin muutoksiin murrosiässä, ne painottavat oman kehon omistajuutta: minä itse määrään siihen koskettamisen.
Lukijalle vakuutetaan: oletpa millainen tahansa, olet huipputyyppi.