KUN SOTA PELOTTAA, KIRJASTA SAA TURVAA JA TIETOA
Päivi Heikkilä-Halttunen
Lastenkirjallisuus heijastaa aina aikaansa ja lastenkirjoista voi yleensä nähdä, millainen lapsikäsitys eri aikoina on ollut vallalla.
Nykyisin luotetaan jo lapsen vastaanottokykyyn myös vaikeiden, haastavien aiheiden käsittelyssä. Kehityssuunta on ymmärrettävä myös siksi, että lapsia ei enää voi älypuhelinten ja muiden medioiden uutisvirran takia kasvattaa tynnyrissä tai pitää pumpulissa.
Lasta ei siis enää pyritä suojelemaan maailman pahuudelta, vaan pidetään tärkeänä, että hänellä on jopa oikeus ikätasonsa ja luonteensa ehdoilla ottaa ympäröivästä todellisuudesta vastaan myös sellaista tietoa, joka nostattaa tunteita ja suoranaista hämmennystäkin. Usein vaikeiden aiheiden työstäminen on ajatuksen tasolla vaikeampaa aikuiselle, kun taas lapsi saattaa olla hyvinkin aulis keskustelemaan niistä.
Sanotaan ääneen
Sodan ja rauhan teemoja käsittelevät uudet lastenkirjat kannustavat avoimeen keskusteluun. Valmiita vastauksia tai ratkaisuja ei välttämättä ole tarjolla, mutta jo asioiden ääneen lausuminen voi helpottaa sekä lapsen että aikuisen oloa.
Lapset reagoivat – meidän aikuisten tavoin – asioihin eri tavoin. Aikuisen onkin hyvä tarkkailla lapsen käytöstä ja kuunnella herkällä korvalla hänen ajatuksiaan ja puheitaan. Usein lapsen vapaa leikki ja piirroksetkin kertovat paljon häntä askarruttavista asioista.
Leikki-ikäisen lapsen turvallisuudentunteen kannalta voi olla hyvä lukea hänelle varsinaisten teemakirjojen sijaan leppeitä kuvakirjoja tavallisesta lasten arjesta tai kirjoja, joissa eläinemo vakuuttaa rajatonta ja ehtymätöntä rakkauttaan poikaselleen kuten esim. Debi Gliorin Kulta pieni (suom. Ilpo Tiihonen, WSOY 1999), Sam McBratneyn & Anita Jeramin Arvaa kuinka paljon sinua rakastan (suom. Anneli Heimonen, useita painoksia, WSOY ja Mäkelä) sekä Catherine Leblancin & Eve Tharletin Rakastatko minua jos… (suom. Marketta Pyysalo, Lasten Keskus 2012). Tällaiset rakkautta ja huolenpitoa korostavat kirjat lohduttavat lasta ja muistuttavat osaltaan myös
vanhemman kasvatusvastuusta.
Eskari-ikäinen ja alakoululainen hyötyy jo sodan ja rauhan teemoja käsittelevistä kuvakirjoista, joita kannattaa käsitellä pienryhmissä. On tärkeää, että kirjoja ryhmälle lukeva aikuinen on sinut kirjan kanssa ja tietää, mitä siinä tapahtuu, jotta voi myös reagoida nopeasti lapsen kysymyksiin ja havaintoihin. Näille pedagogisille kuvakirjahetkille on myös oltava riittävästi aikaa: lapselle annetaan lupa kommentoida ja kysellä ja tuoda häntä askarruttavat aiheet esille. Näin aikuinenkin saa tietoa niistä aihepiireistä tai yksityiskohdista, jotka lasta kiinnostavat tai huolettavat. Kuvakirjatuokioissa on annettava aikaa myös kuvan lukemiseen. Voidaan pysähtyä yhdelle aukeamalle ja keskustella kuvituksen yksityiskohdista, niiden välittämistä tunteista ja aistimuksista: mitä ääniä aukeamalta voi kuulla, mikä tunnetila on päällimmäisenä jne. Sanna Pelliccionin sanaton kuvakirja Meidän piti lähteä (2018) sopii hyvin tällaiseen pedagogiseen kuvakirjan kuvalukemisen harjoitteluun.
Evakkoja ja pakolaisia
Sodan ja rauhan teemat ovat viime vuosina tulleet pidemmän tauon jälkeen jälleen lastenkirjoihin. Usein näitä aiheita on käsitelty pakolaisten näkökulmasta. Maarit Malmbergin ja Jouni Koposen kaksi Aapeli-kuvakirjaa (Aapeli ja sotaveteraani Reino; Aapeli ja evakomatka, Minerva 2010 ja 2011) antavat äänen Suomen viime sodat kokeneille sotaveteraaneille ja evakoille sekä heille, jotka ovat sodan vuoksi viime aikoina joutuneet pakolaisiksi omasta kotimaastaan.
Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen (suom. Sanna Uimonen, Tammi 2006) on hyvä esimerkki kirjasta, jossa lapsipsykologisesti oivaltavalla tavalla yhdistetään oikea sodankäynti sekä lasten usein luontainenkin kiinnostus taisteluihin ja sotaleikkeihin.
Mikon paras kaveri on Hamdi, jonka isä on ollut heidän entisessä kotimaassaan ammattisotilas. Mikko haluaisi, että Hamdin isä kertoisi oikeita sotajuttuja, mutta Hamdin isän mielestä sota on niin järkyttävää, että siitä ei voi kertoa: “Sota on sekasortoa ja kaaosta. Kuka on ystävä? Kuka vihollinen? Järjetöntä hullunmyllyä.” Isä puhuu mieluummin vertauskuvin muurahaisen sisukkuudesta, joka rinnastuu sodan jalkoihin joutuneiden siviilien kohtaloon.
Mikko ja Hamdi harjoittelevat jälleenrakennusta, kun he yhdessä Hamdin isän kanssa kunnostavat isompien poikien rikkoman jalkapallomaalin. Bergströmin kuvakirja on säilyttänyt ajankohtaisuutensa yli 15 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin. Kirja viestii eri kulttuurien rauhanomaisen rinnakkaiselon puolesta lapselle ymmärrettävällä tavalla ja toiveikkaasti.
Digitaalisina julkaisuina voidaan nykyisin tuottaa hyvinkin nopeasti aineistoa, jota ammattikasvattajat ja lasten vanhemmat voivat käyttää lasten tunnetaitojen tukemiseen. Hyvä esimerkki on Kanadan lastensuojelukeskuksen tuottama julkaisu Big Feelings Come and Go (2020), joka on ilmaiseksi ladattavissa täällä. Kirja on suunniteltu erityisesti lapsille, joilla on tunteiden säätelyyn liittyvää haastetta ja jotka kärsivät posttraumaattisesta stressireaktiosta. Kirja on saatavilla myös ukrainaksi, venäjäksi, viroksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Päivi Heikkilä-Halttunen on lastenkirjallisuuden asiantuntija, tutkija ja kriitikko. Kirjoittanut mm. kirjat Minttu, Jason ja Peikonhäntä, lasten kuvakirjoja kipeistä aiheista (Avain 2010) ja Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena, 3. p. 2018).